Kohti opiskelun iloja

Taas hurahtanut päivät nopiaa! Tänään on ollut taas puuhakas päivä, vaikka ite koulua oli vaan pari tuntia. Maanantait ja torstait on pyykkipäiviä, joten tänään sai taas viedä likapyykkejä pesuun ja hakea puhtaita. Pyykkitupa sijaitsee yhden rakennuksen kuumassa ja tunkkaisessa kellarissa. Tunnelmasta tuli ihan mieleen Henkien Kätkemä- elokuvan kylpyukkeli, joka hääri siellä kellarissa pikku apureiden kanssa. Täällä pyykkitupaa pyörittää puolisokea vanha ukkeli, jonka apureina varmaan 10 pientä intialaismiestä. Kellarissa aina on kamala meteli ja vieressä on myös jokin puutyöverstas, jonka tarkoitus ei oo vielä selvinnyt.
Kouluun! Sain lopulta valittua kurssit tätä syksyä varten ja nyt pitäisi siis virittäytyä mieleltään siihen, että jotain täytyy myös koulun eteen tehdä. Suoritettavaksi tuli siis Minor Project, eli vapaavalintaisesta aiheesta projekti, jota tehdään koulun ohessa. Tavoitteena on tehdä jotkut web application-sivustot, joihin tulee tietokantaa ja hakukonetta yms. Siinä siis pientä haastetta varsinkin, kun kaikki ohjelmat on erilaisia. Suomessa käytetään jo koulussakin Adobe CS4 -ohjelmia, kun täältä ehkä sattumalta jostain saattaa löytyä Macromedia Flash, jolla pääsis jotain tekemään.. Muita kursseja on Web Technology Lab eli koodailua, Satellite Communication ja vielä jokin ihan peruskurssi tietokoneisiin ja ohjelmointiin liittyen. Opetusta on noin 10 tuntia viikossa, eli vapaa-aikaa riittää..
Nyt on jo mielessä ens viikonloppu ja junamatka Agraan ja takaisin. Turistikohteista ainakin Taj Mahal ja Agra Fort on nähtävä, muuten sitten voikin tutustua paikalliseen menoon. Liput ei paljoa maksa, noin 5 euroa suunta. Matka täältä Noidasta Agraan kestää noin kolme tuntia, mutta junalippuihin ei edes paineta mitään saapumisaikaa. Yleensä junat ovat myöhässä.
Nyt on myös hommattu lentoliput lokakuun reissua varten. Elikkäs 15.10. suuntana Mumbai, josta jatketaan matkaa 18.10. Goalle. 27.päivä palataan sitten Goalta suoraan Delhiin. Kaikki kolme lentoa maksaa yhteensä noin 130 euroa, kiitos Suomen valtion opintotuen tämäkin on meille mahdollista! Nyt vaan yritetään houkutella kavereita mukaan, reissu isommallakin porukalla olisi huippu kokemus. Suomesta lennot maksaa tietenkin enemmän... Mutta vielä ehtii säästää ja lotota!
Eilen oltiin Delhissä markkinoilla, mikä oli jännittävä kokemus. Tarjolla oli ihan kaikkea vaatteista ruokaan. Intialaisia ja länsimaisia merkkejä, käsitöitä, koruja, kankaita.. ihan mitä vaan! Vaatteita saa muutamalla eurolla ja Raybanin "aidot" aurinkolasitkin kahdella eurolla. Kaikesta oli tietenkin tingattava ja oli mukava nähdä muutakin kuin pelkkiä ostoskeskuksia. Niitä löytyy sieltä kotoakin sitten ihan tarpeeksi. Kaupankäynti oli siis hauskaa ja tehokkaaksi taktiikaksi osottautui se, että jos myyjä ei ollut samaa mieltä hinnasta, lähtee vaan kävelemään seuraavalle kojulle, jolloin hetken kuluttua kuuluu myyjän huuto takaisin ja tuote lähti mukaan hyvään hintaan. Toimii! Paikalla oli myös paljon kerjäläisiä ja muutama turistikin, ihmisiäkin siis saattoi vaan ihmetellä. Sää oli eilen todella painostava ja kuuma, mikä rajotti hieman shoppailun sietokykyä ajallisesti. Mukaan tarttui kuitenkin muutama vaate ja koruja, eiköhän se matkalaukku oo täynnä sitten tulomatkallakin.
Nyt on testattu myös koulun uima-allas. Ainakaan ei vielä ole tullut mitään sivuvaikutuksia likaisesta vedestä tms. Onneksi! Altaan vesi on kuitenkin tosi lämmintä, joten uiminen ei ollut kovin virkistävä kokemus. Hikoilu ei kuitenkaan tuntunu niin rankalta vedessä, joten täytyy mennä toistekin. Ehkä urheilukin vähän piristää mieltä ja kehoa, jaksaa taas tehdä muutakin. Unta alkaa jo saada vähän paremmin kuin viime viikolla, ilmastointikin on tehokas, tosin kamala meteli siitä lähtee. Onneks on korvatulpat! Joka aamu sitä kuitenkin vahingossa herää siivoojan ääniin käytävässä tai ulkona. Pienet ja hennot intialaisnaiset lakaisee käytävät ja huoneet joka päivä. Huonetta siivottaessa on vahdittava, että siivoja ei varasta mitään. Se ei ole kuulemma yleistä, mutta ulkomaalaisilta varastaminen ei ole intialaisten mielestä niin paha kuin oman maan kansalaiselta ryövääminen. Siivojat myös vaihtuvat puolen vuoden välein, jotta ne ei ehdi oppia liikaa paikoista ja saa houkutuksia varastamiseen. Onneks meillä on lukollinen kassakaappi arvotavaroita varten ja tietenkin ovilukko, kun ollaan poissa.
Tänään on myös satanut ja ukkostanut oikein kunnolla! Tuntuu, että kaikki intialaiset sekosivat. Ne on todella innoissaan ja ainakin monet tytöt ryntäsivät sateeseen riehumaan. Tätä on siis odotettu, on ollut ennätyskuivaa. Ei päästy edes viereiseen rakennukseen asuntolasta sateen vuoksi. Ullan kenkä hajosi matkalla juostessa ja kun käännyttiin takaisin, oltiin perillä ihan likomärkiä. Sateenvarjoa voisi siis tarvita myös täällä. Aamupalaa odotellessa.. Ruokalan anti vaikuttaa tosin olevan todella yksipuolinen.. Lounaaksi ja päivälliseksi aina riisiä ja erilaisia kastikkeita, aamupalaksi täytettyjä leipiä (kuulostaa paremmalta, mitä on oikeasti). Onneksi lähistöllä on ravintoloita ja ruokaa voi myös tilata kampukselle.

Toinen viikko on menny tosi nopeesti! Nyt on jo perjantai-ilta, ihan uskomatonta. Täältä koulualueelta on alkanu löytyä erilaisia aktiviteetteja ja oon tavannut tosi paljon uusia ihmisiä. Joka päivä vastaan tulee ihmisiä, jotka on kiinnostuneita siitä mitä me täällä tehdään ja mistä tullaan. Ehkä ne alkaa tottua näkemään meitä täällä, kun viime viikolla tuntu et kaikki vaan tuijotti ihmeissään et miten me tänne on eksytty. Joku jopa sanoi, että ollaan ihan avaruusolioita niiden silmissä! Lisäks tunnit on alkanu, joten on tietenki helpompi lähestyä meitä, kun ne tietää et ollaan oppilaita eikä mitään vierailevia opettajia yms. Joten uusia tuttavuuksia on tullut reippaasti, parhaimpana varmaan koulun laiskimmat oppilaat, kolme poikaa: Ankit, Rishabh ja Sayantan.
Pojat pyörittää koulun ohella omaa matkailubisnestä ja suunnittelee avaavansa parin kuukauden päästä oman ravintolan. Varmaan ainoot oppilaat, joilla on jotain muutakin mielessä kuin tää koulu. Ne on ilmeisesti (tietenkin) lähtöisin rikkaista perheistä, joten niillä on enemmän vapautta ja vaihtoehtoja toteuttaa itseään. Koska oon tutustunut paljon sellasiinkin oppilaisiin, joiden vanhemmat ei tosiaankaan oo mitään rikkaita ja ovat jopa joutuneet ottamaan pankista lainaa saadakseen oman lapsensa tähän kouluun. Tänään pääsin siis taas Delhiin jopa ihan kunnon autokyydillä. Rishabh omistaa oman auton ja on tosi hyvä kuski. Käytiin tsekkaamassa Old Fort linnoitus ja siellä olevalla lammella vähän polkuveneilemässä. Käytiin myös ihan loistavassa kiinalaisravintolassa, joka on itseasiassa Noidassa. Kouluruoka alkaa tosiaan jo hieman tökkiä.. Nää pojat on myös paikallisia, joten ne tietää hyvät mestat ja vakuutteli että on täällä muutakin nähtävää kuin pari ostaria. Oli tosi mukavaa päästä taas pois täältä kampukselta ja nähdä vähän elämää.
Vapaa-aika täällä kampuksellakin on alkanut sujua mukavammin. Kävin eilen ekan kerran kokeilemassa koulun kuntosalia, mikä osottautui ihan käytettäväksi. Täytyy vaan ostaa jotain vaatteita urheiluun, niin vähän tuli kuitenkin pakattua, vaikka 18kg sitä tavaraa tuli mukana rahdattua. Juoksumattoa ja muutamia kuntolaitteita tuli testattua, vaikka osa laitteista olikin suht huonossa kunnossa varmaan sen takia, et täällä tytöt ei käy kauheesti salilla. Uima-altaassa sen sijaan oli illalla ruuhkaa, ite en oo sinne vielä uskaltautunut ku nähtiin siellä asuvan puluja, jotka kakkii veteen. Ei ole myöskään tietoa siitä, onko vesi jotenkin puhdistettua tai suodatetaanko sitä jatkuvasti.. Lisäks kampukselta löytyy erilaisia urheilukenttiä, voi pelata sulkapalloa, tennistä, korista, fudista ja tietenkin krikettiä. Katottiin ihmeissämme, ku jotkut pojat pelas krikettiä. Vaikutti hauskalta, mutta säännöistä ei ollu kyllä mitään tietoa. Ehkä opin, joku sanoi että jopa 4-vuotias intialainenkin tietää kriketin säännöt.
Eilen testasin ite sulkapalloilua, mikä oli tosi hauskaa varmaan sen takia, että ei oo oikeesti päässyt tekemään mitään ihmeempiä kuin vaan oleskelemaan. Mitään rankkaa urheilua ei kuitenkaan pysty suorittamaan tän kuumuuden takia. Onneks sekin on nyt helpottunut, ettei enää hikoile niin paljon kuin viime viikolla.
Yks opettaja myös ehdotti, että voitais aloittaa sellainen viikottainen Suomi-kerho, missä opetettais ihmisille asioita Suomesta. Kaikilla täällä on esimerkiksi Nokian puhelimet, mutta jotkut luulevat, et Nokia on japanilainen yhtiö. Vaikutti siis tosi hauskalta idealta, kunhan nyt saadaan kaikki asiat lukkareiden ja kurssien kanssa järjestykseen niin voisi alkaa suunnittelemaan ideaa vähän pidemmälle.
Tänään täällä koululla järjestettiin myös talent-kilpailu. Meiän kaverit yritti kovasti saada meitäkin osallistumaan, mutta ei kyllä vielä ainakaan ihan uskaltanut. Jotkut rohkeat siellä sitten esitti taitojaan esim. tanssissa, runoissa ja laulussa. Ens viikolla on toinen vastaava, ihan hauska nähdä mitä sieltä löytyy!
Hassua kyllä, soitin valitsi just tän biisin tähän hetkeen:

Macy Gray- Do Something

Get up, get out
And do somethin'
Don't let the days of your life pass you by
You got to
Get up, get out
And do somethin'
How will you make it if you never even try

Matkakuumetta

Pari ensimmäistä koulupäivää takana! Oikeastaan tunteja on ollut vain neljä, mutta jotakin makua on jo oppinnoista saatu. Kurssit, joita valittiin viime viikolla ovat osoittautuneet tosi vaikeiksi. Ongelmana on juuri se, että täällä opinnot ovat tosi teoreettisia ja täällä opiskellaan paljon enemmän matematiikkaa kaikissa aineissa. Täällä ei myöskään käytetä mitään kaavastokirjoja tai laskimia, vaan oppilaat todellakin muistivat kaiken. Siinä sitten katselin orpona vieressä.. Käytiin heti johtohenkilökunnan puheilla, sillä olisi kuitenkin ihan kiva saada edes jotain merkintää todistukseen täällä olosta. Oikeastaan kaikki tän vuoden opintopisteet on jo ansaittu onneksi Suomessa, joten mitään turhaa stressiä kursseista ei täällä tarvi ottaa.
Saatiin valittua uusia kursseja ja projekti, jonka sisällön saa itse päättää. Esimerkiksi voisi tehdä jotkut kotisivut tai animaatiota, jotain hyödyllistä siis verrattuna matematiikan kaavojen opetteluun. Projektia seuraa sitten joku opettaja ja sitä saa tehdä aina silloin kuin itselle parhaiten sopii. Tämä kuulostaa loistavalta vaihtoehdolta perjantai- ja lauantaiopinnoille. Ensi maanantaina pitäisi sitten olla kaikki kurssisuunnitelmat tehtynä ja voi sitten keskittyä paremmin siihen mitä haluaa tehdä. Nyt on ollut kaikenlaista stressiä noista kursseista, sillä jotkut opettajat on yrittäneet vaan saada meitä jatkamaan kursseja, vaikka ei olla ymmärretty mitään. Lisäksi se, että haluttiin ylipäätänsä vaihtaa jotain kursseja tuntui todella hankalalta toteuttaa ja aiheutti ilmeisesti päänvaivaa monelle. Nyt kuitenkin näyttää jo lupaavammalta, sillä haluttiin todella säilyttää vapaat viikonloput ja vähäinen kurssien lukumäärä matkustelua varten.
Vapaa-aikaa onkin ollut siis tosi paljon ja sitä ollaan käytetty hyväksi eri matkojen ja reissujen suunnitteluun. Suunnitelmissa on tehdä lyhyempiä viikonloppureissuja Delhin lähikaupunkeihin ja kolme isompaa reissua ympäri Intiaa. Nepaliin olisi myös hienoa päästä, mutta se on vielä harkinnan alla. Jotkut opiskelijoista on sanonu, että Nepaliin voi olla hankala matkustaa ja joulukuussa, jolloin meillä on kaksi viikkoa lomaa ennen Suomeen paluuta siellä on viileät ilmat.
Isompia reissuja olisi sitten syys-lokakuun vaihteessa 10 päivää Himalayan suuntaan, lokakuun puolivälistä 12 päivää Mumbaihin ja Goalle, sekä koulun loputtua joulukuun alussa kaksi viikkoa kaakkois-Intiaan ja Gangesille. Seuraava pikku retki on tarkoitus elokuun ekana viikonloppuna Taj Mahalin kaupunkiin Agraan. Täällä todella kannattaa matkustella, sillä on niin paljon nähtävää ja koettavaa, eikä matkustaminen ole kallista. Esimerkiksi lentolippu Mumbaihin maksaa noin 40 euroa. Nyt on siis kauhee matkakuume, eikä malttais millään odottaa! Arkipäivät täällä koululla on ainakin tähän mennessä ollut melko samanlaisia, eikä täällä suljetulla alueella pääse näkemään mitään. Toivottavasti ei aika tuu pitkäksi! Riksalla ja autoriksalla onneksi pääsee tosi halvalla läheisiin ostoskeskuksiin ja kauppoihin, mutta mitään muuta merkittävää nähtävyyksiä yms. ei täällä Noidan kaupungissa oo.

Matkailu aloitettu! Tänään pääsin ekan kerran Noidan (nykyinen kotikaupunki) ulkopuolelle elikkäs Intian pääkaupunkiin Delhiin. Koululta Mr. Bharadjaw niminen mies, joka on auttanut meitä paljon käytännön asioissa esim. sim-korttien hankinta ja rahanvaihto, oli tilannut meille etukäteen taksin aamukymmeneksi käyttöön koko päiväksi. Aiemmin juteltaessa se vaati, että mennään jollain hyvällä taksilla ja mielellään jonkun paikallisen kanssa. Noh, sanottiin kyllä että voidaan ihan hyvin mennä Ullan kans kahestaan, sillä tarkoituksena oli tarkastaa muutama turistipaikka, joissa liikkuminen on varmasti turvallista. Eipä tietenkään kaikki sujunut suunnitelmien mukaan, vaan juuri kun olimme astumassa taksiin asuntolan edessä, asuntolan emäntä paukkaa paikalle ja vaatii meitä tulemaan toimistoonsa. Siellä sitten kerroimme tarkkaan mihin suunnittellaan menevämme ja tietysti nainen kirjoitti tämän ylös paperille (niinkuin kaikki muutkin asiat on tapana kirjoittaa täällä käsin ylös). Sitten emäntä käskee asuntolan vartijan hakea paikalle meistä huolehtineet tytöt Ritikan ja Rupalin. Sitten taas ei ymmärretty keskusteluista mitään, koska kaikki paikalliset täällä puhuu tietenkin keskenään hindia. Lopulta selvisi, että meidän kanssa Delhiin lähtee tyttö nimeltä Supria ja sen poikaystävä Varun. Tunnin päästä alkuperäisestä lähtöajastamme pääsimme lopulta matkaan. Taksikuski varmaan oli onnellinen, saatuaan odottaa kuumassa autossa tunnin. Asuntolasta oli jo aikaisemmin varmisteltu, että onhan auto tarpeeksi hyvä meille. Ja sehän oli, suht hyvässä kunnossa olevat Hyundai ilmastoinnilla! ihme! No ensimmäiseksi käännettäessä autoa ympäri koulun pihalla, kuski peruutti suoraan savisten kukkaruukkujen päälle, mistä vartijat eivät olleet kovin innoissaan.. Lopulta pääsimme matkaan ja ensimmäiset kymmenen minuuttia ajettuamme tapahtui kuskin vaihto. Ensimmäisellä oli ilmeisesti jotain muuta ohjelmaa tälle päivälle..
Matka Delhiin kesti noin tunnin ja matkalla näkyi taas vaikka mitä uutta ja ihmeellistä. Varallisuuserot on kyllä huimat, kun näkyi todella ylellisiä ja hienoja kivitaloja metalliaidoilla, mitkä muistuttaa enemmänki jotain kylpylää tai hotellia. Niiden ulkopuolella sitten maleksii mutaisia kerjäläisiä, jotka tulee koputelemaan auton ikkunoihin.
Lopulta pääsimme perille Red Fortin linnoitukseen, joka oli todella näkemisen arvoinen paikka, jossa oli upeaa arkkitehtuuria ja paljon tietoa Intian historiasta. Alueella oli museo ja mm. todella upea jättivaltaistuin. Jono sisälle oli kyllä todella pitkä, mutta tosiaan kannatti jonottaa. Kaikkiin turistikohteisiin on yleensä turvatarkastukset, jotka vie aikaa ennen sisäänpääsyä. Kaiken lisäksi nähtävyyksien näkeminen on paikallisille paljon halvelmpaa kuin turisteille, esimerkiksi meiltä sisäänpääsy maksoi 250 rupiaa kun intialaisilta perittiin 10 rupiaa..
Toinen päivän kohteista oli Swaminarayan Akshardham. Matkaoppaassa oli hyvin kuvattu paikkaa "Spiritual Disneylandinä". Paikka oli siis suuri temppelialue, omistettu 1700-luvun pyhimykselle Bhagwan Swaminarayanille, joka on vaikuttanut suuresti länsi-Intian henkeen ja kulttuuriin. Itse alue on rakennettu vasta muutama vuosi sitten, ja onkin oikeastaan kopio alkuperäisestä. Uskonnossa korostetaan kaikista riippuvuuksista luopumista ja rakkauden ja rauhan tärkeyttä. Nähtiin erilaisia esityksiä ja mm. veneretki Intian henkisen ja kulttuurillisen historian halki. Ymmärtää myös nyt paremmin tätä nykykulttuuria, kun tuntee hieman historiaa. Kokemus oli silmiä avartava ja käymisen arvonen, vaikka tulikin hieman sellanen olo että paikka oli vain tehty turisteille. Odotan innolla, että pääsee vierailemaan "aitoihin" temppeleihin.

Sim-kaaaard

Taas yksi päivä takana! Aika on mennyt tänään todella nopeasti, mikä on ihan hyvä sillä täällä suljetulla kampusalueella ei tosiaan ole niin valtavasti nähtävää ja koettavaa. Tänään sain kuitenkin tietää, että koululla on uusi uima-allas ja kuntosali tytöille. Ne aukeaa aamuisin viideltä luultavasti ens viikolla, joten ajattelin että sinne pääsis vähän kuntoilemaan aamuisin. Muutenkin tekis koko ajan mieli käydä suihkussa.
Miinusta voisin nyt antaa siitä, että en oo saanut skypeä tai messengeriä toimimaan, mikä harmittaa sillä ois ollu kiva soittaa jotakin puheluita netin kautta. No nyt täytyy turvautua facebookiin, joka toimii vaihtelevalla menestyksellä ja gmailin sähköposteihin ja chattiin.
Saatiin tänään myös hankittua intialaiset prepaid-liittymät, joten voidaan intialaiseen tyyliin soittaa koko ajan jollekin. Mun numero on +919650169368. En tiedä mitä siihen maksaa soittaa Suomesta, enkä saanut selville sitäkään maksaako se vastaanottajalle jos täältä yrittää soittaa. Täältä soittaminen Eurooppaan maksaa kait 9,20 rupiaa/minuutti eli noin 15 senttiä minuutilta. Eli ei niin kovin kallista, mutta ei tosiaan täältä uskalla nyt vielä soittaa ennenku tietää maksaako se vastaanottaminen mitään... Jotenki on todella hankalaa saada selvittää tollasia käytännön asioita ja yhden asian hoitaminen tapahtuu ainakin kolmen eri henkilön kautta. Liittymien avaamiseen tarvittiin koululta jokin suosittelukirje, kopiot meiän passeista ja ajokorteista. Sitten lähdettiin autolla taas jonnekin Vodafonen liikkeeseen, mistä ei meille liittymiä myönnetty. Ongelmana rahanvaihdossa ja tuolla Vodafonessa oli ilmeisesti se, että Suomen passeihin ei ole painettu osoitetta. Onneksi saatiin liittymät hankittua sit viereisestä Airtel-firmasta, mutta siinäkin tosiaan kesti ja tutkittiin passeja ja viisumeja taas melkein suurennuslasien kanssa. Asioiden hoitoon pitää varata runsaasti aikaa ja meillä kesti tuo yksinkertainen reissu lähes kaksi tuntia, minkä takia missattiin myös meiän eka oppintunti. No tiistaina sitten, maanantai on jokin ekan vuoden opiskelijoiden orientaatiopäivä, milloin meille ei järjestetä opetusta.
Paljon aikaa on taas tänään kulunut taas tuolla koulun johtajien toimistoissa istumiseen, missä on onneksi ilmastointi toisin kuin muualla kampuksella.
Tänään oli myös ensimmäinen riksakyytini. Mentiin tästä koululta läheiselle Shimla-ostoskeskukselle, johon olisi myös voinut kävellä noin 10 minuuttia. Riksat on todella halpoja paikallisille, ja kun mentiin intialaisten kanssa, saatiin edulliset hinnat. Halvimmillaan kyyti maksoi 10 rupiaa eli 17 senttiä. Ostoskeskus oli tosi moderni, ja siellä samassa oli myös leffateatteri ja paljon ravintoloita ja kauppoja. Sieltä löytyy siis lähin mäkkäri ja KFC, mikäli burgerinälkä yllättää. Yläkerrasta löytyi tosi paljon pienempiä rafloja vierekkäin ja ideana oli valita mistä tahansa ravintolasta ja ne kaikki maksettiin samaan kassaan. Oltiin isommalla porukalla liikenteessä, joten saatiin maistella tosi paljon erilaisia ruokia ja makuja. Perinteinen intialainen ruoka maistui paljon paremmalta kunnon ravintolassa kuin täällä koulussa.. Intialainen setti ruokaa, josta riitti kahdellekin ihmiselle, maksaa noin 100 rupiaa eli 1,50 €. Monet ylempien luokkien oppilaat ei enää oikeastaan paljoa käytä kouluruokalaa, vaan käy ulkona syömässä tai valmistaa huoneissaan ruokaa, sillä kouluruoka on lähes samanlaista päivästä toiseen ja melko mautonta. Koulun läheltä löytyy jotakin ruokakärryjä, eli samanlaisia ku meiän snäkärit. Niiltä voi ostaa kaikenlaista paistettua ja friteerattua ruokaa, esimerkiksi kiinalaista. Ei kyllä vielä ite uskalla syödä noista paikoista, nyt on tyydyttävä kunnon ravintolaruokaan ja koulun tarjontaan. Eikä oo onneks vielä ollut mitään mahaongelmia, joten ihan hyvillä mielin on ruoka maistunut. Tosin täällä kuumassa ei tuu niin nälkäkään kun Suomessa, joten kevyet ateriat on ollut ihan riittäviä.

Täällä ollaan Intiassa, kaikki on uutta ja ihmeellistä! Ensimmäisenä lentokoneesta astuttuani pisti nenään outo haju, vähän niinkuin joskus Latviassa. Lentokentällä ongelmana oli etsiä meitä vastaantullut henkilö. Terminaaliin saavuttaessa rivissä oli varmaan kymmeniä ihmisiä rivissä lappujen kanssa. Näistä kukaan ei ollut meidän tyyppi ja jonkun aikaa haahuiltuamme oli soitettava sille. Onneksi olin tallentanut puhelinnumeron, josta lopulta tavoitimme oikean henkilön ja onnellisesti löysimme hänet lentokentän ulkopuolelta. Siellä rivissä oli ainakin sata intialaista miestä lappujen kanssa, mutta meidän nimet tunnisti heti. Lentokentällä ja sen ympäristössä oli paljon vartioita isojen aseiden kanssa. Hypättiin rämään pakettiautoon, jossa ei tietenkään ollut mitään ilmastointia. Matka koululle kesti varmaan noin reilu puoli tuntia, ja matkan aikana näkyi yhtä sun toista ihmellistä. Ensinnäkin Intian liikennekulttuuri on aivan erilainen kuin Suomessa. Kuskit ajavat miten sattuu, ei ole mitään nopeusrajoituksia vaan ajetaan sen mukaan miten mahtuu. Kokoajan tööttäillään, aina silloin varsinkin jos ollaaan ohittamassa jokin toinen ajoneuvo. Kaikki polkuoyörät, kävelijät, riksat ja autot kulkee samalla tiellä ihan sekaisin. Lehmät hengailee tuolla liikenteen seassa myös, enimmäkseen vaan seisoo jossain teiden välissä. Kulkukoiria on myöskin joka paikassa kaduilla. Matkalla näkyi myös heti Intian köyhyys: ihmiset nukkuivat pysäköityjen rekkojen katoilla, liikenteenjakajissa ja pienissä kangasteltoissa kadun varsilla. Kaupunkiliikenteen joukossa kulkee kerjäläisiä ja kauppiaita, jotka tunkevat auton ikkunoista.
Ensimmäisiä havaintoja oli todellakin tämä kuumuus, nyt on kuulemma tukalaa aikaa myös intialaisille, sillä ilmankosteus on todella korkealla. Oikeastaan lämpötila ei ole niin paha, vaan just tää kosteus. Ekana iltana tuli muutamia kuurosateita, mikä helpotti oloa hetkeksi. Enimmäkseen siis hiki virtaa!
Koulualue on tullut nyt hieman tutuksi, huomenna pitäis aloittaa opiskelu. Oli aikamoista säätämistä meidän kurssien kanssa, koska tää kouluhan on yliopisto ja eroaa siten meiän ammattikorkeakouluopinnoista. Kurssisisällöt vaikutti todella hankalilta meille ja yhteen kurssiin pitäisi lukea ainakin neljä jotain tosi paksua kirjaa. Eli täysin erilaista kun meillä, Suomessa vaan kökötetään siellä luennoilla tekemättä mitään ja ilmaannutaan tenttiin ja toivotaan että päästään läpi. :D täällä jokin ammattiainekin oli ihan pelkkää matematiikkaa..Saa nähdä miten selvitään, onneks opettajat on ollu tosi ymmärtäväisiä sen suhteen että voidaan ottaa vähemmän kursseja kuin normaalit täällä opiskelevat. Lisäksi meille on pääasiana tutustua Intiaan ja tähän kulttuuriin, joten ei oteta turhia paineita näistä opinnoista.
Tää meidän huone on tälläinen pieni koppero, jossa on kaks sänkyä kovilla patjoilla, kirjotuspöydät ja hyllyt. Ilmastointi alkaa kuulemma toimia parin päivän päästä, joten täällä on todella nihkeää nukkua. Nyt ainoa ilmanvire tulee valtavasta tuulettimesta katossa. Meillä on täällä myös oma lemmikki tai oikeestaan lemmikeitä, liskoja. Ne on suht pieniä, vähän niinkuin sisiliskoja ja gekkoja. Kuulemma vaarattomia ja tosi säikkyjä. Tuolla koulun portin seinässä oli niitä tänään illalla varmaan joku sata vierekkäin.