Sim-kaaaard

Taas yksi päivä takana! Aika on mennyt tänään todella nopeasti, mikä on ihan hyvä sillä täällä suljetulla kampusalueella ei tosiaan ole niin valtavasti nähtävää ja koettavaa. Tänään sain kuitenkin tietää, että koululla on uusi uima-allas ja kuntosali tytöille. Ne aukeaa aamuisin viideltä luultavasti ens viikolla, joten ajattelin että sinne pääsis vähän kuntoilemaan aamuisin. Muutenkin tekis koko ajan mieli käydä suihkussa.
Miinusta voisin nyt antaa siitä, että en oo saanut skypeä tai messengeriä toimimaan, mikä harmittaa sillä ois ollu kiva soittaa jotakin puheluita netin kautta. No nyt täytyy turvautua facebookiin, joka toimii vaihtelevalla menestyksellä ja gmailin sähköposteihin ja chattiin.
Saatiin tänään myös hankittua intialaiset prepaid-liittymät, joten voidaan intialaiseen tyyliin soittaa koko ajan jollekin. Mun numero on +919650169368. En tiedä mitä siihen maksaa soittaa Suomesta, enkä saanut selville sitäkään maksaako se vastaanottajalle jos täältä yrittää soittaa. Täältä soittaminen Eurooppaan maksaa kait 9,20 rupiaa/minuutti eli noin 15 senttiä minuutilta. Eli ei niin kovin kallista, mutta ei tosiaan täältä uskalla nyt vielä soittaa ennenku tietää maksaako se vastaanottaminen mitään... Jotenki on todella hankalaa saada selvittää tollasia käytännön asioita ja yhden asian hoitaminen tapahtuu ainakin kolmen eri henkilön kautta. Liittymien avaamiseen tarvittiin koululta jokin suosittelukirje, kopiot meiän passeista ja ajokorteista. Sitten lähdettiin autolla taas jonnekin Vodafonen liikkeeseen, mistä ei meille liittymiä myönnetty. Ongelmana rahanvaihdossa ja tuolla Vodafonessa oli ilmeisesti se, että Suomen passeihin ei ole painettu osoitetta. Onneksi saatiin liittymät hankittua sit viereisestä Airtel-firmasta, mutta siinäkin tosiaan kesti ja tutkittiin passeja ja viisumeja taas melkein suurennuslasien kanssa. Asioiden hoitoon pitää varata runsaasti aikaa ja meillä kesti tuo yksinkertainen reissu lähes kaksi tuntia, minkä takia missattiin myös meiän eka oppintunti. No tiistaina sitten, maanantai on jokin ekan vuoden opiskelijoiden orientaatiopäivä, milloin meille ei järjestetä opetusta.
Paljon aikaa on taas tänään kulunut taas tuolla koulun johtajien toimistoissa istumiseen, missä on onneksi ilmastointi toisin kuin muualla kampuksella.
Tänään oli myös ensimmäinen riksakyytini. Mentiin tästä koululta läheiselle Shimla-ostoskeskukselle, johon olisi myös voinut kävellä noin 10 minuuttia. Riksat on todella halpoja paikallisille, ja kun mentiin intialaisten kanssa, saatiin edulliset hinnat. Halvimmillaan kyyti maksoi 10 rupiaa eli 17 senttiä. Ostoskeskus oli tosi moderni, ja siellä samassa oli myös leffateatteri ja paljon ravintoloita ja kauppoja. Sieltä löytyy siis lähin mäkkäri ja KFC, mikäli burgerinälkä yllättää. Yläkerrasta löytyi tosi paljon pienempiä rafloja vierekkäin ja ideana oli valita mistä tahansa ravintolasta ja ne kaikki maksettiin samaan kassaan. Oltiin isommalla porukalla liikenteessä, joten saatiin maistella tosi paljon erilaisia ruokia ja makuja. Perinteinen intialainen ruoka maistui paljon paremmalta kunnon ravintolassa kuin täällä koulussa.. Intialainen setti ruokaa, josta riitti kahdellekin ihmiselle, maksaa noin 100 rupiaa eli 1,50 €. Monet ylempien luokkien oppilaat ei enää oikeastaan paljoa käytä kouluruokalaa, vaan käy ulkona syömässä tai valmistaa huoneissaan ruokaa, sillä kouluruoka on lähes samanlaista päivästä toiseen ja melko mautonta. Koulun läheltä löytyy jotakin ruokakärryjä, eli samanlaisia ku meiän snäkärit. Niiltä voi ostaa kaikenlaista paistettua ja friteerattua ruokaa, esimerkiksi kiinalaista. Ei kyllä vielä ite uskalla syödä noista paikoista, nyt on tyydyttävä kunnon ravintolaruokaan ja koulun tarjontaan. Eikä oo onneks vielä ollut mitään mahaongelmia, joten ihan hyvillä mielin on ruoka maistunut. Tosin täällä kuumassa ei tuu niin nälkäkään kun Suomessa, joten kevyet ateriat on ollut ihan riittäviä.