Päästiin siis lopultakin reissuun perjantaina, Deluxe bussilla Delhistä kohti Udaipuria. Käväistiin ennen bussin lähtöä tölläämässä India Gatea Delhissä. Paikka oli ikävä kyllä aidattu niin, ettei päästy kovin lähelle itse porttia. Seuraavana päivänä oli tiedossa itsenäisyyspäivän paraateja, puheita ja esityksiä, joten koko India Gaten ympäristö oli täynnä vartijoita ja poliiseja.
Treffattiin saksalaistytöt Bikaner Housen -bussiasemalla ja yllättäen yksi koulukaverikin, joka oli matkalla Jaipuriin. Meidän bussi starttasi illalla matkaan vain muutaman minuutin myöhässä. Bussi oli todella deluxe luxus-mallia, televisiot ja kaikki. Nukuttuakin sai yllättävän hyvin, vaikka makuupaikkoja ei ollut. Telkkarista pauhas illalla muutaman tunnin ajan non-stop intialaisia perinnemusiikkivideoita ja sama meno käynnistyi aamukuudelta. Naislaulajan vinkuva ääni puski unien läpi. Vaikka matka oli ajallisesti varmaan pisin, jonka oon koskaan bussissa istunut eli 16 tuntia, vierähti se kuitenkin todella nopeasti. Herätessäni aamulla ikkunasta näkyi vihreitä kukkuloita ja kalliomaisemaa. Todella ihanaa vaihtelua saasteisiin ja kuivaan Delhiin. Ulos hypätessä huomas myös sään olevan mitä miellyttävin, viileää ja raikasta, taidettiin saapua paikalle juuri sateiden jälkeen.
Ostettiin heti asemalta Jaipurin matkaa varten liput eli seuraavalle illalle. Saksalaistytöt lähti etsimään niiden hotellia ja me jatkettiin matkaa myös autoriksan eli tuk-tukin kyydissä omalle hotellille. Hotelli paljastui hieman meidän tarpeita hienommaksi, koska olin buukannut epähuomiossa paremman luokan asumuksen. Ensi kerralla sitten tajuaa katsoa niitä halvempiakin vaihtoehtoja.. Mutta ei mitään valittamista paikassa, jossa oli uima-allas ja puutarha ja mukava sijainti. Ensimmäistä kertaa kuukauteen suihkustakin tuli lämmintä vettä! Hieno kokemus, vaikkakin ylihinnoteltu.
Ruokailtiin hotellia vastapäätä olevassa puutarharavintolassa. Ensimmäistä kertaa täällä olon aikana pystyi jopa syömään ulkona, kun oli sen verran viileähkö ilma. Yleensä on pakko päästä kuumuutta karkuun ilmastoituun ravintolaan. Tavattiin saksalaiset kaupungin keskustassa, minne oli vain kymmenen minuutin kävely hotellilta. Matkaan sai kyllä helposti kulumaan puolikin tuntia, kun kadunvierustat oli täynnä kojuja ja kauppoja, joissa oli mielenkiintoisia houkutuksia tarjolla. Käytiin katsomassa hindujen temppeliä, joka oli hieno, mutta silti niissä on mielestäni aina jotain outoa. Vanhoista rakennuksista ei pidetä huolta ja temppeleissä saattaa olla paljon roskia ja ihmisiä nukkumassa. Temppelistä matkaa jatkettiin Udaipurin kaupungin palatsiin, joka osottautui yllättävän suureksi ja hieman uuvuttavaksikin kokemukseksi. Paikalla oli paljon ihmisiä ja kaikki näyttelyt oli ahtaissa tiloissa pitkin suurta rakennusta. Onneks saatiin sentään sisäänpääsylippu opiskelijahinnalla, ku näytettiin Suomen ajokortit. Niissähän lukee vain suomeks ja ruotsiksi tiedot.. Lisäks kaikissa turistikohteissa pitäis maksaa aina kamerasta ylimäärästä, mutta hyväks keinoksi on osoittautunu pitää kamera laukussa siihen asti ku pääsee
lipuntarkastajien ohi.
Jatkettiin shoppailua turistimeininkien jälkeen ja sovittiin palaavamme saksalaisten hotellille illalla syömään. Ulla sai teetettyä itselleen alle 15 eurolla juhlapuvun, josta olis Suomessa varmasti pitäny maksaa yli 100 euroo. Teetin kans itelleni yksinkertasen mekon, puolessa tunnissa räätäli hurautti haluamastani kankaasta mekon ja hinta oli alle kolme euroa.
Oli mukava jakaa intia-kokemuksia saksalaisten kanssa. Ihan hassua, miten täällä tuntee heti yhteyttä kaikkiin turisteihin ja varsinkin eurooppalaisiin. Saksalaiset myös ihmetteli suomalaisten sauna-kulttuuria ja sano suomen kielen olevan yks vaikeimmista oppia. Näinhän me kaikki ollaan toisaalta samanlaisia, mutta taas ihan erilaisia jo pelkästään kulttuurien perusteella, yksilöistä puhumattakaan.
Sunnuntaiaamuna kirjauduttiin ulos meiän luksushotellista ja heitettiin kamat saksalaisten hotelliin, ne kun oli päättänyt jäädä kaupunkiin viikoksi. Onneksi niin, ei tarvinnut kantaa koko päivää reppuja selässä, kun meiän bussi Jaipuriin lähti vasta kymmeneltä illalla. Käytiin kiipeämässä yhdelle vuorelle kaupungin laidalla, upeat maisemat koko kaupungin ja järven yli. Luontoa riitti joka puolelle. Seuraava yö vietettiinkin taas bussissa, tällä kertaa kuski oli todella kova kaahailemaan enkä meinannut pysyä penkillä kun tuli tiukkoja kurveja, äkkijarrutuksia tai töyssyjä. Onneksi verhot oli suljettu, ettei nähnyt mitä ulkona tapahtui.. Lisäks joku sattui oksentamaan bussin etuosassa, onneksi ei sentään kenenkään päälle. Yö meni levottomasti etsien uutta mukavaa asentoa, mikä oli kyllä mahdoton tehtävä. Yhtäkkiä havahduin siihen, että bussi oli pysähtynyt määränpäähänsä Jaipuriin maanantai-aamuna seitsemältä.
Jaipurin hotelli osottautui pieneksi pettymykseksi. Sijainti oli huono, kaukana keskustasta, joten edestakaisin keskustan ja hotellin väliä ei viittinyt päivällä kulkea. Riksakuskit eivät tienneet edes hotellin nimeä, joten jouduttiin soittelemaan sinne ja selvittämään ajo-ohjeita. Vihdoin päästiin perille ja meitä vastassa oli 80-vuotias papparainen. Hotellin oikea omistaja, papparaisen poika, oli joutunut lähtemään jonnekin sukulaisten luo, eikä palaisi ennen seuraavaa päivää. Hotellin ainoat muut asukkaat tulivat vastaan meidän sisäänkirjautuessa hotelliin, he olivat lähdössä. Sanoivat, että paikka on ok, mutta liian kallis. Saatiin huone haltuun ja päätettiin saman tien selvittää toista yötä varten jokin toinen hotelli. Sänky oli kivikova lankku, pyyhkeet tuntuivat likaisilta eikä suihkusta tulleen veden määrää voinut kutsua edes suihkuksi. Maanantai menikin sitten kiertäessä Jaipurin kuuluisia bazaareita, joista matkaan tarttui taas yhtä sun toista.
Yksi yö kämähotellissa meni ja heti aamulla lähdettiin kohti toista hotellia, jonka tiedot oli saatu ylös toisilta turisteilta Lonely Planet -matkaoppaasta. Illalla oltiin käyty vielä tarkastamassa paikka ja syötiin siellä. Paikka oli lähellä keskustaa, puolet halvempi kuin edellinen ja siellä oli muita ihmisiä. Sisäpihalla oli puutarha ja hotellissa kaksi ravintolaa.
Tiistaina kierreltiin Jaipurin turistikohteita. Bussilla 10 km päähän Amber Fortille ja Palaceen, missä nähtiin norsuja. Norsukyyti palatsiin oli ylihinnoteltu ja eläimet huonokuntoisia, joten päätettiin kävellä ylös asti omin jaloin. Siinä sitä aurinkoakin sitten tarttui, sää kun Jaipurissa oli taas tuttua Delhistä, kuumaa ja kuivaa. Maisemat oli kyllä taas todella huimaavat ja kuvia tuli näpsittyä reilusti. Myöhemmin palattiin vielä keskustaan ja kävin tutustumassa Jantar Mantar observatorioon, jossa oli historiallisia rakennelmia joiden avulla hindut on aikanaan seuranneet aikaa, säätä ja horoskooppeja. Mielenkiintoisen näköisiä härveleitä oli, täytyy joku kerta hommata myös opas johonkin turistikohteeseen niin ymmärtää menoa ja meinikiä vähän paremmin.
Keskiviikkona tehtiin vielä parit ostokset Jaipurissa ja paineltiin taas bussiasemalle odottamaan lähtöä takasin Delhiin. Matka sujui mukavasti Volvossa, tosin oltiin taas aikataulusta myöhässä perille saavuttaessa ruuhkien ja mielenkiintoisten ajotyylien takia. Viimeinen matkamme osuus oli vielä tulla Delhistä autoriksalla koululle Noidaan. Tämä osottautuikin suunniteltua haastavammaksi, kun hetken matkaa ajettuamme tajusimme kuskin olevan umpihumalassa eikä se tosiaan tiennyt mihin oltiin matkalla. Kuski oli vaihtunut siinä vaiheessa kun autoriksaa haettiin parkkipaikalta. Onneksi sentään oltiin ajettu oikeaan suuntaan, sillä pysähtyessämme liikenneruuhkaan yritettiin miettiä toista autoriksan ottamista. Mitään tyhjää riksaa ei kuitenkaan näkynyt, mutta kuski alkoi selittämään meille sekavia ja huuteli viereisten autojen kuskeille jotain hindiksi. Riksan moottorikaan ei enää pysynyt käynnissä tämän kuskin käsissä. Onneksi viereen oli tullut intialaisnainen, joka ystävällisesti pelasti meidät kamalasta tilanteesta ja tarjosi kyytiä perille. Heitettiin kamat autoon ja rynnättiin sisään juuri ennenkuin liikenne alkoi taas edetä. Ei kuitenkaan ehditty siinä hetkessä maksaa sekavalle kuskille, joka vouhotti ties mitä. Seuraavissa liikennevaloissa yhtäkkiä auton eteen ilmestyikin sama riksakuski huutamaan ja esti auton etenemisen. Se oli lähtenyt seuraamaan meitä, mutta nyt kun tarjottiin rahaa ei se enää reagoinut siihen mitään vaan jatkoi räyhäämistä. Hetken päästä jostain ilmestyi yhtäkkiä paikalle kaksi poliisia, jotka selvitti tilanteen, ohjasi äijän pois ja antoi meidän tarjoaman rahan riksakuskille. Lopulta päästiin naisen kyydissä takaisin koululle turvallisesti ja nainen antoi numeronsa jos meillä tulee vielä joskus jotain avuntarvetta. Naisen asunto on ihan koulun vieressäkin. Oli kyllä seikkailua kerrakseen, nyt taas hetken lepoa kaikesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti