Nokka kohti Rajasthania

Yksi asia, minkä oon saanut todeta jo moneen otteeseen Intiassa on se, että suunnitelmilla on tapana muuttua useaan kertaan alkuperäisestä lopulliseen tapahtumaan. Tällä hetkellä meidän oli tarkotus olla yöjunassa kohti Jodhpuria. Eilen yritettin saada vielä junalippuja, mutta kaikki paikat olivat menneet. Junaliput pitäis varata jo muutamaa viikkoa etukäteen, ihmisiä vaan on täällä niin paljon! Tavattiin eilen koululla Raul, joka on kotoisin Jodhpurista ja jolla oli liput haluamaamme junaan. Raul yritti vielä hommata meille jotain peruutuspaikkoja, jos oltais maksettu vähän ekstraa. Niitäkään paikkoja ei enää ollu saatavilla. No, ajateltiin sitten ottaa bussi. Bussilippuja ei tietenkään saanut netistä ostettua, koska sivut eivät toimineet. Koulukaverimme Antush yritti kovasti hoitaa meille lippuja Jodhpurin yöbussiin ja asemalta oli kuulemma luvattu liput aivan varmasti, koska kukaan ei ollut voinut tehdä etukäteisvarausta. Lähdettiin siis tänään viideltä puskemaan kohti Delhin Bikaner House- nimistä bussiasemaa. Raul ja joku tyttö täältä koululta oli varannu taksin, joten päästiin alkumatkasta niiden kyydissä. Pohjois-Delhistä otettiin jatkoyhteys autoriksalla kohti asemaa. Asemalla oli järkyttävät jonot. Huomenna hindut juhlivat Krishna-jumalan syntymäpäivää ja lauantaina 15.8. on Intian itsenäisyyspäivä, 62 vuotta. Kaikki siis haluavat perheidensä luokse viikonlopuksi. Melkein tunnin jonotuksen jälkeen selvisi, että kaikki tän päivän bussit ovat täynnä. Vapaita paikkoja ei ollut enää mihinkään kaupunkiin. Saatiin kuitenkin liput huomiselle Udaipuriin, jossa meitä odottaakin jo lauantaina hotellivaraus. Reissusta siis karsiutui vaan pois Jodhpur, jossa oli tarkoitus olla vain yksi päivä. Kaupunki on myös todella pieni, joten en usko että menetettiin mitään kovin ihmeellistä. Tavattiin myös kaksi saksalaista tyttöä, jotka ovat tulleet kuukaudeksi matkustelemaan ympäri Intiaa. Niiden oli myös tarkotus päästä tänään matkaan jonnekin päin Rajasthania, mutta eivät valitettavasti myöskään päässeet matkaan. Ne osti liput kans samaan huomiseen bussiin, joten voidaan tehdä yhteisiä matkasuunnitelmia viikonlopuksi. Harmi, ettei voitu suositella tai tarjota niille mitään yöpaikkaa, joten ne lähti etsimään hotellia Delhistä ja me takaisin koululle. Paluumatka olikin sitten yli tunnin pituinen ihan älyttömän ruuhkan takia. Onneksi saatiin sentään autoriksa suoraan koululle ja vielä ihan ok hintaankin, 250 rupiaa = 3,9 euroa. Saasteet ja hajut olivat kyllä tarpeeksi tältä päivältä. Huomenna taas uusi yritys!

Selvitin netistä, että Rajasthanin alueelle suositellaan malarian estolääkitystä. Yritettiin saada lääkkeitä aikasemmin viikolla apteekeista, mutta kaikki vaan tarjosivat pelkkiä pillerilevyjä ilman pakettia tai ohjeita. Onneksi olin Suomesta saanut lääkäriltä ohjeet annostukseen ja määrään. Käytiin tänään koululääkäriltä kyselemässä ja se järjesti meille muutamassa tunnissa ilmaiseksi kymmenen päivän kuurin. Sanoi, että alueella on paljon hyttysiä ja kannattaa olla varovainen ja käyttää hyttysmyrkkyä. Kai niitä lääkkeitä sitten pitäisi alkaa popsimaan. Tosin ollaan vaan matkalla turistikohteissa, ja riski on suurempi jos yöpyy monta yötä maaseudulla. Lisäksi kuuria pitäisi jatkaa neljä viikkoa alueelta poistumisen jälkeen, eli käytännössä jos aloittaa nyt, kuuri jatkuu sitten vielä tammikuuhun, koska ollaan joka kuukausi tekemässä reissuja riskialueille. Luin netistä, että doksisykliiniä saisi syödä puoli vuotta korkeintaan, joten se olisi vähän alle sitten sen. Doksisykliini on antibiootti, mikä myös vähän epäilyttää, koska en oo koskaan syönyt yhtään antibioottikuuria ja nyt olis aikamoinen satsi tiedossa. Sivuvaikutuksista puhumattakaan.. Tuntuu, että kaikilla lääkäreilla on eri mielipiteet malarialääkityksen tarpeesta ja käyttäjillä kaikilla erilaiset kokemukset lääkkeestä. Se on kyllä niin yksilöllinen juttu.. Täytyy vielä jutella niille saksalaisille matkaajille, mitä tabletteja ne popsii.