Mumbai

15.lokakuuta alkoi vihdoin kauan odotettu syysloma. Intialaisille tämä tarkoitti Diwalia, valon juhlaa. Se on hieman vastaava tapahtuma kuin meidän joulu. Perheet kerääntyvät yhteen, ostetaan uusia vaatteita, annetaan lahjoja toisille esim. herkkuja ja konvehteja sekä vieraillaan sukulaisilla ja ystävillä. Kaduilla paukutellaan raketteja ja juhla huipentuu hienoihin ilotulituksiin. Tätä juhlaa juhlivat lähes kaikki uskontoon katsomatta useissa eri Aasian maissa.
Me lähdettiin siis kohti Mumbaita loman alkaessa. Ullan kaveri Laura oli tullut Suomesta jo edellisenä päivänä Mumbaihin ja tarkoitus oli viettää sitten yhdessä lomaa ja Lauran tämän jälkeen jatkaa matkaa Singaporeen ja muualle maailmaan.
Halvan majotuksen löytäminen oli tuottanu hieman vaikeuksia, koska Mumbai on hintatasoltaan muita kaupunkeja kalliimpi. Päädyttiin Pelastusarmeijan yhteismajotukseen, 16 hengen jaettuun huoneeseen. Paikka oli ihan mielenkiintoinen, sillä kaikki oli turisteja ja juttua riitti.
Oltiin yritetty myös saada yhteyttä aiemmin jollekin Bollywood-studiolle, että olisiko mahdollista päästä näkemään jotakin kuvauksia. Mistään ei ollut vastattu kyselyihin, mutta heti hotellille päästyämme kysyttiin respasta oltiinko kiinnostuneita osallistumaan kuvauksiin. Kauaa ei tarvinnut vastausta miettiä ja oltiinkin lupauduttu seuraavaksi päiväksi mainoskuvauksiin ekstroiksi. Laura olikin jo viettänyt ensimmäisen päivänsä studioilla.
Seuraavana aamuna heräsinkin hieman pahoinvointisena. Ajattelin, että kyllä olo ohi menee ja lähdettiin matkaan kohti studiota. 5 minuutin ajomatkan jälkeen tultiin juna-asemalle, josta oli tarkoitus jatkaa matkaa junalla. En kuitenkaan selvinnyt edes asemarakennukseen asti, kun oksennus lensi. Oli siis annettava periksi ja palattava hotelliin lepäämään. Harmi, sillä olin odottanut päivää. Loppupäivä menikin sitten vessan ja sängyn väliä juostessa ja totesin, että se oli yksi kamalimmista päivistä ikinä. Taisi olla jonkinmoinen ruokamyrkytys, ei sitä oikein ikinä tiedä mistä täällä menee vatsa sekaisin..
Seuraavana päivänä olo tuntui sen verran paremmalta, et pystyin lähtemään katsomaan ikivanhoja luolia Elephanta Island- saarelle. Paikka on yksi Unescon maailmanperintökohteista. Saarelle mentiin veneellä noin tunti.
Ilma oli saarella jotenkin painostava ja hikinen, joten puolikuntoisena tuntui reissu suht raskaalta. Luolia oli kuitenkin vain viisi, joten mitään ei jäänyt näkemättä. Suurimmassa luolassa oli hienoja yli tuhat vuotta vanhoja veistoksia hindujumalista.
Illalla juhlittiin kaikkialla diwalia, mä lähinnä vaan kuulin kadulla paukkuvat raketit sänkyyn. Seuraavana päivänä oli sitten jatkolento Goalle. Vihdoin ja viimein oli tiedossa jotain muuta kuin kiireistä kaupunkielämää.
Itse Mumbain kaupunkia en siis valitettavasti nähnyt, lähinnä vain hotellin.. Matkalla lentokentälle näin auton ikkunasta ihan valtavia kirkkoja ja muita portugalilaisten rakennuttamia maamerkkejä.

(Goa tarinat tulossa..)