Täällä ollaan Intiassa, kaikki on uutta ja ihmeellistä! Ensimmäisenä lentokoneesta astuttuani pisti nenään outo haju, vähän niinkuin joskus Latviassa. Lentokentällä ongelmana oli etsiä meitä vastaantullut henkilö. Terminaaliin saavuttaessa rivissä oli varmaan kymmeniä ihmisiä rivissä lappujen kanssa. Näistä kukaan ei ollut meidän tyyppi ja jonkun aikaa haahuiltuamme oli soitettava sille. Onneksi olin tallentanut puhelinnumeron, josta lopulta tavoitimme oikean henkilön ja onnellisesti löysimme hänet lentokentän ulkopuolelta. Siellä rivissä oli ainakin sata intialaista miestä lappujen kanssa, mutta meidän nimet tunnisti heti. Lentokentällä ja sen ympäristössä oli paljon vartioita isojen aseiden kanssa. Hypättiin rämään pakettiautoon, jossa ei tietenkään ollut mitään ilmastointia. Matka koululle kesti varmaan noin reilu puoli tuntia, ja matkan aikana näkyi yhtä sun toista ihmellistä. Ensinnäkin Intian liikennekulttuuri on aivan erilainen kuin Suomessa. Kuskit ajavat miten sattuu, ei ole mitään nopeusrajoituksia vaan ajetaan sen mukaan miten mahtuu. Kokoajan tööttäillään, aina silloin varsinkin jos ollaaan ohittamassa jokin toinen ajoneuvo. Kaikki polkuoyörät, kävelijät, riksat ja autot kulkee samalla tiellä ihan sekaisin. Lehmät hengailee tuolla liikenteen seassa myös, enimmäkseen vaan seisoo jossain teiden välissä. Kulkukoiria on myöskin joka paikassa kaduilla. Matkalla näkyi myös heti Intian köyhyys: ihmiset nukkuivat pysäköityjen rekkojen katoilla, liikenteenjakajissa ja pienissä kangasteltoissa kadun varsilla. Kaupunkiliikenteen joukossa kulkee kerjäläisiä ja kauppiaita, jotka tunkevat auton ikkunoista.
Ensimmäisiä havaintoja oli todellakin tämä kuumuus, nyt on kuulemma tukalaa aikaa myös intialaisille, sillä ilmankosteus on todella korkealla. Oikeastaan lämpötila ei ole niin paha, vaan just tää kosteus. Ekana iltana tuli muutamia kuurosateita, mikä helpotti oloa hetkeksi. Enimmäkseen siis hiki virtaa!
Koulualue on tullut nyt hieman tutuksi, huomenna pitäis aloittaa opiskelu. Oli aikamoista säätämistä meidän kurssien kanssa, koska tää kouluhan on yliopisto ja eroaa siten meiän ammattikorkeakouluopinnoista. Kurssisisällöt vaikutti todella hankalilta meille ja yhteen kurssiin pitäisi lukea ainakin neljä jotain tosi paksua kirjaa. Eli täysin erilaista kun meillä, Suomessa vaan kökötetään siellä luennoilla tekemättä mitään ja ilmaannutaan tenttiin ja toivotaan että päästään läpi. :D täällä jokin ammattiainekin oli ihan pelkkää matematiikkaa..Saa nähdä miten selvitään, onneks opettajat on ollu tosi ymmärtäväisiä sen suhteen että voidaan ottaa vähemmän kursseja kuin normaalit täällä opiskelevat. Lisäksi meille on pääasiana tutustua Intiaan ja tähän kulttuuriin, joten ei oteta turhia paineita näistä opinnoista.
Tää meidän huone on tälläinen pieni koppero, jossa on kaks sänkyä kovilla patjoilla, kirjotuspöydät ja hyllyt. Ilmastointi alkaa kuulemma toimia parin päivän päästä, joten täällä on todella nihkeää nukkua. Nyt ainoa ilmanvire tulee valtavasta tuulettimesta katossa. Meillä on täällä myös oma lemmikki tai oikeestaan lemmikeitä, liskoja. Ne on suht pieniä, vähän niinkuin sisiliskoja ja gekkoja. Kuulemma vaarattomia ja tosi säikkyjä. Tuolla koulun portin seinässä oli niitä tänään illalla varmaan joku sata vierekkäin.