Rishikesh

Perjantaina suunnattiin Ullan kans koulupäivän jälkeen kohti Delhiä ja Kashmere Gaten bussiasemaa. Matkalla käytiin jo perinteeksi muodostuneen tavan mukaan Pacific Mallissa syömässä ja hakemassa matkaa varten eväitä kaupasta. Bussiasemalle pääsee kätevästi suoraan metrolla. On täällä siis edes yksi kulkuneuvo, joka on aina suht ajoissa ja nopea etenemään.
Reilu 200 kilometrin matka Rishikeshin kaupunkiin kestikin sitten lähes 9 tuntia "ihastuttavalla" halpisbussilla. Jotenkin sitä aina on niin innokas kokeilemaan kaikkea täällä, eli mentiin tahalleen halvimmalla mahdollisella kuljetuksella. Kokemus sekin sillä bussissa ei tosiaan matkustanut muita kuin intialaisia miehiä. Oli siinä sitten taas tuijoteltavaa ihmisillä, kun kaks turistityttöä istuu siellä kaikkien keskellä ihmettelemässä. Mutta taitaa olla viimeisiä bussireissuja tässä maassa, otetaan nyt kaikki irti mitä saadaan!
Perillä oltiin sitten neljän jälkeen aamuyöstä. Unta olin saanut melko huonosti ja ilma muuttui yön aikana todella kylmäksi. Outoa taas palella Intiassa, mitä ihmettä! Voin vain kuvitella, miltä Suomeen paluu sitten tuntuu. Täytyy varmaan pukeutua viiteen eri vaatekerrokseen.. Jäätiin asemalle odottelemaan hetkeksi auringonnousua ennenkuin lähdettiin etsimään auki olevaa hotellia. Kuuden aikaan vihdoin päästiin oikeaan kortteliin, mutta lähes kaikki paikat olivat kiinni. Herätettiin varmaan kolmen eri hotellin henkilökunta, ennenku löyty oikean hintainen paikka. Sitten parin tunnin unet ja pällistelemään kaupunkia.
Rishikesh on yksi hinduille pyhistä kaupungeista Ganges (The Mother Ganga, niinkuin täällä sanovat)-joen varrella Himalajan vuorten kupeessa. Lisäksi kaupunkia pidetään myös Intian joogapääkaupunkina lukuisten joogakeskusten vuoksi. Maisemat olivat jälleen kerran siis uskomattomat vuoriston ja luonnon takia. Eipä uskoisi, että tuo puhdas vuoristojoki laskee Varanasiin. Siellä vesi haisi todella pahalle roskan ja ruumiiden polton takia.
Rishikeshissä joen reunat olivat myös täynnä erilaisia temppeleitä ja pyhiinvaelluspaikkoja, jonne ihmiset tallustelivat sankoin joukoin. Joka puolella soitettiin rukouslauluja ja näkyi erilaisia kulkueita. Joessa suoritettiin aamukylpyjä ja muutenkin meininki oli hieman kuin Varanasissa. Kaupungin yleisilmapiiri oli kuitenkin rennompi ja intialaisten perusturistien määräkin huimaava. Myös ulkomaalaisia näkyi kaduilla paljon.
Sunnuntaina oli viikonlopun kohokohta eli 26 kilometrin koskenlasku. Aamulla aikaisin herääminen oli todella vaikeaa kylmyyden vuoksi, tuli jotenkin pimeät ja kylmät kouluaamut Suomessa. Onneksi saatiin ittemme kuitenkin lopulta ylös ja koskenlaskufirman toimistolle. Meidän kanssa samalle reissulle tuli kaks brittiä, Katie ja Kelly. Henkilökuntaa sitten olikin sitä enemmän: kolme kajakkimiestä varmistamassa meidän turvallisuutta ja kaks ohjaajaa lauttaan. Turvallinen olo oli siis kun startattiin matkaan. Aloituspaikalle ajettiin noin 45 minuuttia joen viertä ylöspäin.
Maisemat oli ihanat ja joen rannalla oli uskomattomia pieniä hiekkarantoja. Näkyi jopa muutama turistikin ottamassa aurinkoa. Päivän kuluessa lämpötila alkoi onneksi kohota aamuisesta, mutta vesi tuntui jäätävän kylmältä. Kosken pauhuissa ei voinut välttyä kastumiselta ja lopulta hypättiinkin vain virran vietäväksi "bodysurfing"-osuuksilla. Hauskaa oli todellakin, olis mielenkiintoista päästä kokeilemaan vastaavaa myös joskus Suomessa. Tai kajakkiretkelle, jossa pääsis näkemään sellaisia paikkoja, joihin ei maata pitkin pääse. Märkäpuku olisi kuitenkin ollut siis ihan paikallaan, huulet alko jossain vaiheessa jo hieman sinertää..
Loppuillasta käytiin vielä katsomassa intialaista musiikkifestivaalia, jossa esitettiin perinteisiä intialaisia lauluja.
Maanantaiaamuna startattiin kuuden aikaan kohti bussiasemaa ja Delhiä. Matka kesti jälleen luvattoman kauan ja penkit oli edellistä epämukavammat. Enää ei edes huomaa kuinka likaisia kaikki paikat täällä ovat. Katselin bussin ikkunasta ulos, sen vähän mitä näki kuivettuneen oksennuksen ja muun lian takaa. Bussin lattia oli täynnä hiekkaa ja pientä roskaa, penkkejä ei varmaan koskaan ole pyyhitty. Huh, välillä havahtuu kaikkeen tähän ja tekee niin mieli vaan juosta äkkiä suihkuun hinkkaamaan kaiken lian pois itsestään. Reissuissakin alkaa aina omat vaatteet ja tavarat pikkuhiljaa ällöttämään, ku tietää millasissa oloissa täällä tulee kuljettua.
Koululla siis taas, edessä viimeiset neljä viikkoa opiskelua. Nyt ei olekkaan sitten marraskuulle suurempia suunnitelmia. Ehkä ensi viikonloppuna käydään vielä kansallispuistossa, mikäli sinne saadaan sisäänpääsylupa. Kouluhommia siis nyt vaan tekemään. Enkä todellakaan voi uskoa, että on jo marraskuu!