Viikko on hurahtanut taas nopeasti, ajattelin että juurihan kävin päivittämässä kuulumisia tänne, mutta siitä olikin jo viikko. Onneksi oon jaksanut kirjotella ihan perinteiseen tapaan juttuja ylös, muuten varmaan unohtaisi puolet tapahtumista, sillä kaikkea sattuu ja tapahtuu koko ajan.
Viime viikko menikin lähinnä arkipäivät koululla vietettäessä. Projektia pitäisi alkaa tekemään, saatiin onneksi tarvittavia ohjelmia Niha-nimiseltä tytöltä, joten nyt voi tehdä hommia ihan omalta tutulta koneelta.
Keskiviikkona kävin katsomassa ekan Bollywood-elokuvan Ullan kanssa lähiostarilla. Nyt osataan jo melkein ku vanhat konkarit kulkea yksin riksalla ja takaisin, niin ettei tulla hinnan kanssa huijatuksi. Elokuviin pääsee 80 rupian perus-, 120 rupian ylärivien ja 500 rupian luksuslipuilla. Eli halvimmillaan liput maksaa sen alle puolitoista euroa. Teatteri oli tosi siisti ja jättikokoinen, ihan vastaava kuin Suomessakin. Leffa oli nimeltään Luck, intialainen actionleffa. Kielenä oli tietenkin hindi, eikä mitään tekstityksiä ollut, joten oli pieniä ymmärtämisvaikeuksia. Onneks juoni oli kuitenkin sen verran yksinkertanen, että ymmärsin pääkohdat. Leffassa oli joukko ihmisiä, joiden tavotteena oli päästä Amerikkaan. Viisumia ei kuitenkaan ollut myönnetty, joten joku rikas pohatta oli keksinyt eräänlaisen selviytymisleirin, jonka voittaja pääsee vihdoin Jenkkeihin. Tehtävät olivat elä tai kuole-tyyppisiä, joten lopulta enää jäljelle jäi neljä ihmistä eloon. Muut kuolivat erilaisissa tehtävissä, joissa ideana oli se, että vain se jolla on tarpeeksi onnea, selviää. Siellä sitten hypättiin ilman laskuvarjoa helikopterista ja oltiin lukittuina vaijeriin veden alla haiden joukossa. Aika raaka juoni loppujen lopuksi, meitä kyllä nauratti elokuvan naivius ja tietenkin hassu kieli. Luck ei oo kuulemma ollut mitenkään kovin suuri hitti täällä, ehkä sen vuoksi ettei se ollut kovin perinteinen Bollywood- tyylinen pätkä. Vielä odotan, et pääsee näkemään jonkun kunnon romanttisen ällöleffan, jossa on paljon laulua ja tanssia. Jouduttiin kyllä välillä kysymään viereiseltä pojalta, mitä elokuvassa tapahtuu..
Torstaina heräsin aamulla tunnille, mutta matkalla sinne törmäsin muutamaan kaveriin, jotka ystävällisesti ilmoittivat että tunnit ovat tänään peruttu Fresher-partyjen vuoksi. Koululla oli siis järkättyä ohjelmaa ykkösluokkalaisille koko päivän ajan, musiikkia, esityksiä ja kilpailuja. Lähdettiin sitten meidän kavereiden Priyankan, Kaverin (hieno nimi!) ja kolmannen tytön (nimi taas unohtunut..) kanssa meille uuteen ostoskeskukseen. Päästiin ekaa kertaa bussin kyytiin, mikä oli ihan hauska kokemus. Bussi oli tilava, halpa, eikä tungosta ollut. Matka ostoskeskukseen kesti noin puoli tuntia ja maksoi kymmenen rupiaa per naama, eli todella paljon halvempaa kuin riksalla liikkuminen. Ite ei kyllä osattais liikkua yhtään bussilla, sillä yhtäkkiä liikennevaloissa hypättiin vaan pois kyydistä ja käppäiltiin ostoskeskukseen. Kadun reunalla oli bazaari-tyyppinen rykelmä, jossa oli mielenkiintoisia vaatteita ja tavaroita. Meiän matkanjohtaja ei kuitenkaan halunnut viettää niissä aikaa, vaan mentiin sitten kalliseen ostoskeskukseen. Loppujenlopuksi tytöt osti sieltä haluamiansa laukkuja, mutta Ullan kanssa ei löydetty mitään mielenkiintoista. Oltaisiin voitu siis jäädä sinne katumarketeille ihan mielellämme. Ehkä näille intialaisille ostoskeskukset tarjoaa uusia merkkejä ja hienoja tavaroita, mihin me ollaan jo totuttu.
Illalla palattuamme kampukselle päästiin näkemään juhlahumua. Koulun nurmikentän reunalla olevalle lavalle oli pystytetty dj-pöytä ja koko kenttä oli täynnä tanssivia ihmisiä. Täällä osataan pitää hauskaa ilman alkoholia ja turhaa riehumista, kaikki olivat tosi innoissaan ja iloisia. Meille yritettiin opettaa intialaisia tanssiliikkeitä, ehkä ne vielä tästä alkaa sujua alkukankeuden jälkeen, mutta hauskaa oli!
Perjantaina kävästiin taas Shiprassa (lähiostoskeskus) syömässä ja ostamassa eväitä lauantain junamatkaa varten. Ulla oli saanut ikävästi itselleen flunssan, mikä jatkuu edelleen. Ihme kyllä mulle se ei oo vielä ainakaan tarttunut, vaikka kaverimme Ritikakin on sitä tässä sairastanut. Illalla tytöt keitti meille "salaa" asuntolassa intialaista teetä. Täällä ei oikeasti saisi pitää mitään keittolevyjä tai muita ruuanvalmistusvälineitä, mutta Ritikalla ja Nihalla on huoneessaan oikein pikku keittiö. Tee maistui tosi hyvälle, sitä täällä sitten tarjoillaan muutenkin, mutta on joutunut kieltäytymään tän uskomattoman kuumuuden vuoksi. Huomasi kyllä nukkumaan mennessä, että oli juonut kuumaa juomaa.
Lauantaiaamuna sitten herätys soi viideltä. Kamat kasaan ja hypättiin koululta tutun kuskin kyytiin (sama heppu, joka tuli hakemaan meitä lentokentältä) kohti läheistä Nizzamudin asemaa. Ajoissa oltiin paikalla ja jouduttiinkin odottelemaan junaa jonkin aikaa sen ollessa yllättäen myöhässä. Kuski opasti meidät vielä oikeille paikoille ja sovittiin soittelevamme kun ollaan sunnuntaina tulossa takaisin. Juna oli ihan hyväkuntoinen Taj Express, jossa meillä oli istumapaikat siististä vaunusta. Matka Agraan kesti reilut kolme tuntia, mutta välillä liikuttiin tooosi hitaasti ja välillä taas ihan sujuvaa vauhtia. Etäisyyttä ei oikeastaan ollut kuin 180 kilometriä.
Perillä meiän kimppuun säntäsi heti monta "auttavaa" henkilöä. Kaikki oli tarjoamassa kyytiä jonnekin tai opastamassa minne pitää liikkua ja mennä. Harhailtiin hetki jonkun huonohampaisen äijän perässä, joka yritti opastaa meitä taksitolpalle huonolla menestyksellä. Onneksi löydettiin kaaottiselta asemalta pian ulos ja huomattiin intialaisen ukkelin, joka näytti ihan tohtori Sykeröltä, pitelevän Ullan väärinkirjoitetulla nimellä varustettua lappua väärinpäin. Naureskelulta selvittyämme kuski kuljetti meidät kaupungin läpi hotellille. Agra vaikutti ensisilmäykseltä todella likaiselta ja sotkuiselta kaupungilta, ilmakin oli tosi saasteista. Kuivuus näkyy siis nyt joka paikassa.
Hotel Kamal, oli hieman nimensä veroinen, mutta ihan asuttava. Ainakin sijainti oli todella hyvä, sillä katolta oli loistavat näkymät Taj Mahalille. Lauantaina vierailtiin Agra Fort-linnakkeella, missä monet intialaiset halusivat ottaa kuvia, joissa istuttiin niiden vieressä. Päädyttiin siis ilmeisesti moneen perhealbumiin. Käytiin myös katsomassa Taj Mahalia joen toiselta puolelta näköalapaikalta, mutta itse joki oli kuitenkin todella kuivunut, joten näkymä ei ollut niin vaikuttava mitä olin kuvitellut. Loput päivästä menikin sitten ihmetelessä hotellin ympäristöä. Ullan olessa kipeenä, ei viittitty tehdä mitään sen kummempaa. Ostettiin muutamat postikortit ja pakolliset marmorinorsut. Hotellin katolta oli mukava katsoa Taj Mahalia auringonlaskussa ja syödä vähän illallista muiden turistien kanssa. Aikainen herätys oli taas tiedossa, sillä haluttiin päästä Taj Mahalille heti auringonnousun aikaan.
Kävelymatkaa länsiportille oli aamulla vain muutama minuutti. Lippujonossa näkyi pelkkiä turisteja, melkein kaikki jopa samasta hotellista. Hinta oli kaikkeen muuhun verrattuna ylihinnoiteltu, sillä turisteilta maksaa 750 rupiaa ja intialaisilta 10 rupiaa. Pisti kyllä miettimään mihin nekin rahat menee, kun muuta siistiä tai hyväkuntoista ei koko kaupungissa sitten nähtykään. Turvatarkastuksessa jouduin jättämään huivin säilöön, sillä siinä oli jotakin hindinkielistä kirjoitusta, jota ei sisälle sallittu. Täytyy muistaa kysyä joltain paikalliselta mitä ihmettä siinä oikein lukee.
Taj Mahal oli todella vaikuttava, enkä yhtään ihmettele sen kutsumista yhdeksi maailman kauneimmista rakennuksista. Auringon noustessa valonsäteet näyttivät upeilta valkoista marmoria vasten. Ei siinä osannut muuta kuin vain tuijottaa ja nappailla valokuvia. Saavuttiin kyllä paikalle niin oikeaan aikaan, sillä ihmisiä oli vielä suht vähän ja ilma oli vielä viileää verrattuna päivälämpötiloihin. Pari tuntia paikalla olon jälkeen palattiin hotelliin vielä nukkumaan ennen huoneen luovuttamista.
Iltapäivä menikin sitten kierrellessä ostospaikkoja. Onnistuttiin myös saamaan kamala riita aikaiseksi riksakuskin kanssa huonon kommunikoinnin takia. Meidän "fifteen" oli tietenkin kuskille "fifty". Lopulta suostuimme maksamaan kyydistä kolmekymmentä rupiaa, mikä oli Delhin hintoihin verrattuna kallis. Eihän nuo hinnat euroissa ole paljon mitään, mutta periaatteesta ärsyttää kun turisteilta halutaan ottaa niin paljon enemmän rahaa kuin paikallisilta. Ullalla on mukana reissussa India Footprint -matkaopas, jonka avulla löydettiin bazaari ja suositeltu ravintola. Ravintola paljastui pettymykseksi, ehkä ei enää luoteta niin paljon matkaoppaaseemme. Hyvää ostospaikkaa kysyin kuitenkin paikallisilta ja lopulta löydettiin mukavat katumarkkinat. Sää oli kuitenkin taas todella kuuma, joten päivä ostoksilla tuntui yllättävän rankalta. Lähdettiin ajoissa kohti juna-asemaa, mikä oli hyvä sillä junan kanssa oli säätämistä. Oli lähellä ettei hypätty Jaipuriin menevään junaan, koska se saapui samaan aikaan sille raiteelle, johon meidän junan olisi pitänyt tulla. Onneksi joku junamestari osasi kertoa, että meidän juna on myöhässä ja saapuu viereiselle raiteelle. Huh! Lopulta juna Punjab Mail saapui ja paluumatka kohti "kotia" alkoi. Varatut paikkamme oli makuuvaunusta, missä oli kahdeksan sänkyä yhdessä loossissa. Matka oli kuitenkin sen verran lyhyt, että jätettiin nukkuminen muovisängyillä testaamatta. Junassa näkyi myös mielenkiintoisia ihmisiä, esimerkiksi meidän kanssa samaan loossiin tuli kaksi pyhää miestä pukeutuneina valkoisiin kaapuihin. Molemmat laittoivat toisen kätensä hernepussukkaan niin, että vain etusormi törrötti pussin ulkopuolella. Meinasin siinä sitten naurahtaa hassulle näylle, mutta kuulemma tämä on jokin tietty rukoustyyli, jossa jokaisen herneen kohdalla lausutaan jonkun pyhimyksen tai gurun nimiä. Pussi ei myöskään saa koskettaa ikinä maata, joten ne oli sitten ripustettuina junavaunun yläkoukkuihin.
Agrasta palattua oli ihana tulla rauhalliselle kampukselle. Nyt osaa jo arvostaa sitä, että täällä saa olla piilossa kerjäläisiltä, kauppiailta ja liikenteen melulta. Maassa ei ole yhtään roskaa ja kaikki kasvit on hyvin hoidettuja täällä. Mutta normaalielämään ja kaupunkeihin verrattuna kyllä se koti Suomi tuntuu taas niin mahtavalta paikalta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti